Kengurua vuokrataan halukkaille! (kuvapostaus)

Elikkääs... Ajattelin tehdä  vähän kuvapostausta tänään ihan normaali tallitoimista ja Masin hoidosta nyt, kun heppa on vähän kipeä. Postaus jää vähän invalidiksi, koska en pystynyt ihan loppuun asti sitä rauhassa tekemään, kun äiti ja iskä tuli hakemaan tallilta. Kuvat ovat myös aika pimeitä, mutta koittakaa nauttia silti!

Tallille lähdössä :) 

Meillä oli tallin ovet auki, kun oli niin lämmin päivä (n. 0-2 astetta) 

Menin tallille aika myöhään, tai sillee et oli jo pimeetä. Ekaks siivosin karsinan.

Masi tykkää tutkia kottikärryjä päivästä toiseen ;D

Hienoa taidekuvaa huikealla laadulla ;)

Oon nykyään ihan älyttömän hidas karsinansiivooja, jään haaveilemaan kaikkea tai sitten vaan pyörin siellä turhana, rankkoina päivinä jään talikkoon nojaamaan silmät puoliummessa, ja joskus Masi on vaan niiiiin suloinen, ettei hänen rapsuttamista pysty lopettamaan! :3

Siinä siis mun puolustelut tälle hidastelulle!

Laiminlyöty vesikuppi, putket ovat edelleen jäässä :/ 

Suolakivi ja juomakuppi putsattuna :) 

 Jaksoin kuitenkin vielä elätellä toiveita, että putket saattaisivat lähipäivinä sulaa, joten varmuuden vuoksi putsasin kuppiakin hieman. Nyt Masi pääsee heti juomaan sieltä, kun on mahdollista.

Karsinaa innokkaasti siivotessani onnistuin totta kai heittämään Masin juomaämpäriin aimo annoksen turvetta. Kaadoin sitten sen pienen lirun, mitä yön jälkeen oli jäljellä, ulos. Mutta turvetta jäi edelleen ämpärin reunoille... Tietenkin fiksuna (....) keksisin, että laitampas sinne lunta, ja se sulaa sillä aikaa, kun haen lisää vettä pesupaikalta.

Seuraavaksi hain vedet:

Laitan yleensä puolet kuumaa ja puolet kylmää vettä, kun se on ainut lämmönsäätely. Meijän omasta satulahuoneesta pystyy säätämään lämpöä onneksi, mutta se ei oo nyt tietenkään toiminassa.



Joskus, kun pesupaikalla on tungosta, niin Masi joutuu pärjäämään kylmällä vedellä.

Huomasin kanssa, että mun mahtava lumen kanssa puhdistusidea ei ollu toiminut... Ja suurimmaks hommaks muotoutui lumen kopistelu pois kupista, voi ei! Ja loppujen lopuksi jouduin kuitenkin käyttämään hakemaani vettä astian huuhteluun. Vettä kuitenkin riitti ihan hyvin.

                                         

Kävin tarkistamassa mahd. maneesivaraukset, ei ollut mitään.

Sitten Masin harjauksen (lue: rapsutuksen) vuoro!

Masi tykkää nykyään aivan huikeen paljon, kun kumisualla käy huolellisesti läpi jokapaikan :) Jo ennen harjauksen alottamista Masi alkaa venyttelemään ja kurkottelemaan, ja heti kun kumisuka koskettaa karvaa, niin alkaa ylähuuli venymään! Se on tosi kiva, että oikeesti voi olla varma että Masi osaa rentoutua ja tykkää kosketuksesta! :)

Masi on aivan supersuloinen, kun hän aina osoittaa kohdan turvallaan, mistä tarvis rapsuttaa. Heppa ei enää edes vaivaudu rapsuttamaan siitä itse. Jos hienovaraista viittausta ei huomio, niin Masi osottaa niin monta kertaa, että viesti menee perille, joskus on muutaman kerran turhautuneen olosesti tökännytkin, kun en oo huomioinut. Kyllä siihen voi luottaa, että privaterapsuttaja hoitaa syyhyävät kohdat! ;)

Videosta napattu kuva :) Masi rapsuttelemassa seinää. 

Supsittelen Magic Brushia jokaiselle hevosia hoitavalle ihmiselle! Äärimmäisen edullinen ostaa, ja erittäin kätevä kaikessa yksinkertaisuudessaan :) Poistaa pölyn, irtoavat karvat hevosesta, syväpuhdistaa likaa iholta asti, ja poistaa helposti varusteisiin tai omiin vaatteisiin tarttuneet karvat!
Siinä kunnon myyntipuhe, suosittelen.

Masi parka joutui vähän aikaa sitten parturiin, ja siistin vielä harjaa, joka on omasta mielestäni aika kauhea... Toivottavasti se kasvaisi nopeasti tosta, eikä näyttäis kauaa tollaselta liian lyhyeltä ja suoralta :D

    Puhdistin kaviot ja tarkistin kaviopaisejalan tilanteen. Se oli ensimmäistä kertaa hieman lämmin ja turvoksissa. Laitoin mielenrauhan vuoksi hieman Arnikaa siihen, vaikka todellinen syy löytyykin kaviosta...                                                                                                                                      

Kävelylle, mars!

Joku on varmaankin jo ehtinyt ihmetellä otsikkoa, ja tässä tulee sen selitys...

Tarkotus oli siis mennä maneesiin kävelemään, mutta koska siellä oli ainakin kolme ratsukkoa, ja yksi hevonen kävi hieman kuumana, päätin jäädä pihalle kävelemään. Ensinäkin en halunnut aiheuttaa lisää hämmennystä maneesiin, ja toiseksi en halunnut muiden hevosten mahdollisien riehumisien ja takuuvarmojen laukkaamisten villitsevän Masia entisestään.

Koska nyt on plussakelit, niin tilsaa kertyy missä vaan. Päätin siis jäädä kävelemään tallin ja maneesin välistä lyhyttä pätkää eestaas. Matka koostui aina tietystä kaavasta:
Hepan sai melkein raahata maneesin luo, matkalla tapahtui useita pysähdyksiä, ja heppa liukui helposti seläntaakse... Muutamia äksyilypomppujakin ilmeni. Maneesille päästyämme, Masi kääntyi hätäisesti ympäri ja ryntäsi muutaman metrin matkan, kun olin saanut hepan kiskottua takaisin vierelle, se alkaa puskemaan kohti, tai kiilaa pikkuhiljaa lumihankeen, jos tässä kohtaa alkoi komentamaan, niin pomput oli taatut (en tietenkään pelännyt komentaa, pomppikoon jos haluaa). Tai sitten heppa vaan heitti vauhdilla ympäri ja jäi tuijottamaan maneesiin päin puhkuen ja puhaltaen paniikinsekaisesti... Tälläistä pomppivaa, arvaamatonta ja johtajanpaikan kaappausta yrittävää kengurua, dinosaurusta, elukkaa, idioottia ömm... hevosta... oli erittäin mukava taluttaa, kuten varmaan arvaattekin. Hetken sinnittelin Masin kanssa, mutta pian palasin talliin hoitamaan kaiken loppuun.


Tallissa hoidin ja tarkistin vielä haavajalankin. Ja päädyin muutamille tyypeille juteltuani jättää sen ilman pinteliä.








Tässä viimeiseksi vielä kuva valmiista töppösestä!

Erittäin hyvää yötä kaikille <3

Tossuja, pinteleitä ja heiluvia kavioita...

Noniin! Motivaatio tulla taas blogiin kirjoittelemaan on ollut huikea. Mulla ei ees oo ollut mitenkään tavallista enemmän kiireitä, mutta ei oo vaan yhtään huvittanut tulla kertomaan vaan lisää huonoja uutisia.

Elikkä Masi alkoi tässä kaksi viikkoa sitten ontumaan, juu erittäin huikeeta siihen nähden, että ratsastus oli mennyt tosi hyvin ennen sitä. Sitten vielä viikko sitten lauantaina oltiin kävelyllä iskän ja Masin kanssa pellolla, ja Masi oli jo niin riehaantunut ylimääräisestä energiasta, että pomppiessaan aiheutti takajalkaansa kunnon kokoisen haavan. Siinä sitten oli kaksi jalkaa hoidettavana, eikä voinut muuta kun kävellä tietenkään.

Saatin kyllä myös hienoja kuvia tolla peltoreissulla, kun Masi loukkasi, niitä tulee varmaan postauksen loppuun :)

Masi tietenkin energisenä hevosena jo normaalissa liikutuksessa ei kauheasti tykännyt sairasloman edetessä... Nyt kun ei saa juosta, niin ei hepalta saa millään energiaa pois. Pikkuhiljaa Masi lähti muuttumaan koko ajan vaan ärsyttävämmäksi taluttaa, ja lopulta ei enää hetken rauhaa saanut, kun oli melkeen taukoamatta hampaat kiinni kädessä :/

Nyt kuitenkin asiat on paremmin! Etujalan ontumiseen löytyi syy, kaviopaise, joka toivottavasti on nyt hoidossa, ja takajalan haavaa hoidetaan parhaamme mukaan. Harmittaa vaan haavan kohdalla, kun otin pintelin ehkä muutama päivä liian aikaisin pois yöksi, ja nyt sinne on mahdollisesti jotai pöpöjä päässyt, koska oli turvonnut ja kerännyt lämpöä. Nyt jalan tilanne kuitenkin parantunut eilisestä :)

Nyt Masin käytös on huomattavasti mukavampaa taluttaessa, totta kai jatkuva näykkiminen johtui kovasta kivusta. Pomppiminen ei oo kyllä vähentynyt tippaakaan. Odotan innolla sitä päivää, kun Masi pääsee juoksemaan taas, ei hänelläkään kivaa ole, kun joutuu seisomaan, ei se ole hevosille luontaista.

Tänään, kun oltiin kävelemässä kentällä, Masi oli aivan innoissaan (ollaan normaalisti menty maneesissa, kun heppa siellä rauhallisempi) ja pomppasi kolme kertaa kunnolla pystyyn, niin että etujalat viuhui jossai naaman korkeudella. Masi teki onneksi sen etäisyyden päässä joka kerta, ei tullut missään vaiheessa oloa että olisin vaarassa. Ei silti kivaa tommonen pomppiminen, mutta ei se kyllä ponin vika ole. Nyt koitetaankin hoitaa nopeesti jalat kuntoon, että heppa pääsis vähän juoksemaan, ja hyvällä tuurilla pääsisin jopa ratsastelemaan säännöllisesti! :)

Eipä muuta tähän hätään!

Hyvää yötä kaikille :)

Ratsastamaan!

Olin päättäny, et tänään ratsastaisin Masilla ja sitten juoksuttaisin, joko ennen tai jälkeen. Olin sitten ihan jännittynyt ku menin tallille, ja harjasin Masia melkeen tunnin ennen ku sain mitään aikaseks. Päätin jo ku lähdin tallista, et jos tuntuu etten mahdollisesti tänään kestä sitä, jos huomaan, että Masi onkin tosi kökkö, niin mun ei tarvi ollenkaan nousta selkään.

Otetaan nyt tän kaiken kanssa ihan rauhallisesti. Niin Masin, kun myös mun itseni kannalta. Me edetään jokaisen asian kanssa tosi hitaasti ja varmistan, ettei kummallekaan jää mistään paha mieli! Aijotaan pitää nyt maastatyöskentely tosi tärkeenä osana arkea koko Masin loppuelämän ja aijon sitä kaikille hehkuttaa ihan tylsistymiseen saakka! Kannattaa viettää hevosen kanssa mahdollisimman paljon aikaa, rapsutella ja harjailla ihan rauhassa ja tehdä maastakäsin erilaisia taivutuksia, venytyksiä ja kiemuroita. Mä olen tehnyt sitä tehokkaasti alle viikon ja huomaan aivan selvän eron jo mun hevosessa! Masi on paljon rennompi, ja rauhallisempi nykyään, ja hänen kanssaan on suunnattoman mukava tehdä harjoituksia :)

Nousin heti selkään, kun pääsin maneesiin. Lähdettiin kävelemään koko uraa pitkin. Maneesissa oli kaks muuta hevosta meidän lisäksi. Odottelin siinä että he lähtevät ja sillä ajalla taivuttelin Masia pitkillä ohjilla pääosin  pohkeiden avulla, tietenkin käytin ohjaakin hieman tukemassa. Masi suoriutui tosi hyvin ja reagoi uskomattoman pieneen apuun. Eikä poni edes huiskassut kertaakaan hännällään harjoituksia tehdessämme.

Kun muut hevoset lähti, ja saatiin maneesi kokonaan omaan käyttöön, alotin ravaamisen. Odotin siis yksinäisyyttä, koska Masin reaktiosta ei ollut mitään tietoa, kun edellisestä ratsastuksesta on varmaan ainakin viisi viikkoa aikaa. Enkä myöskään nauti erityisesti yleisöstä tässä vaiheessa kuntoutusta :)

Barbados 2013- 2014 <3

Annoin pohkeita ja pyysin ravia, Masi huiskas hännällään, otti pari askelta niskaansa nakellen ja lähti ravaamaan ilman mitään lisätoimenpiteitä. Siinä se! Ei pysähdystä, ei pukitusta, ei minkäänlaista paniikkia. Jes!!!! Sama reaktio toistui nelisen kertaa, mutta missään vaiheessa Masi ei koittanut pysähtyä tai pukittaa, kulki vaan vinossa niskaansa nakellen, mutta kulki ravia eteenpäin :) Sitten kaikki loppui ja hevoseni oli täysin normaali. MAHTAVAA! Kerrassaan huippua :) Ravasin hetken ja tein muutaman ympyrän. Pidin tosi pitkät ohjat ja olin Masille kiltti ja tosi köykänen selässä. Meille on erittäin suuri edistysaskel mukava, tasaista tahtia kulkeva ravi. Pahin virhe, minkä voisin nyt tehdä, olisi hevosen liika painostus ja stressin aiheuttaminen ja ratsastuksen tuuppaaminen. Enkä aijo tehdä niin. Etenen mielummin kymmenen kertaa tarpeellista hitaammin, voimme ihmetellä minun puolestani peltiämpäriä vaikka kymmenen päivää ohi kulkiessamme, mutta en aijo saattaa Masia paniikkiin. Saatan niin vahingossa tehdä, mutta vältän sitä viimeiseen asti!

Juoksutin Masin vielä, sitten käveltiin talliin ja harjasin vielä hetken :) Tässä vaiheessa kello oli jo lähes puoli kymmenen...

Oikeen hyvää torstai-iltaa kaikille, huomenna viimeinen koulu-/työpäivä ennen viikonloppua!
Eihän tämä eka viikko ollutkaan niin paha? :) Minulle on ainakin tapahtunut valtavasti hyvää, ei niinkään koulussa, mutta silti :-3

Uusi alku...

Uusi alku- otsikko kuvaa sekä blogin uutta alkua ja minun ja Masin uutta alkua. Koitetaan nyt rakentaa enemmän rutiineja ja panostetaan enemmän maastakäsin työskentelyyn, sekä monipuolisempaan liikkumiseen.

Ajattelin siis taas aloittaa blogin kirjoittamisen hieman useammin :) Koitan n. kerran viikossa tulla kertomaan kuulumisia, en missään nimessä joka päivä.

Muutenkin tavoitteeni on nyt viettää enemmän aikaa Masin kanssa, ja tehdä paljon erilaisia tehtäviä, harrastaa kaikinpuolin monipuolisemmin. Kyllä se on totta, että kun hevonen sairastuu kunnolla, alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, mitä kaikkea muuta voi hevosen kanssa tehdä, kuin vaan ratsastaa. Pelkästään jo sen lisäksi, että hevosen kanssa maastakäsin puuhailu on ehdottoman hauskaa, se on etenkin Masille välttämätöntä varmaan hänen koko elämänsä ajan. Nyt otankin tavoitteeksi, että Masi pystyisi elämään hyvin rentoa elämää, vaikka treenaisimmekin ihan täydellä teholla.

Toivon erittäin kovasti, että Masi tulisi pian kuntoon, että pääsisimme taas treenaamaan ja ihan hänen itsensä vuoksi. Ei varmasti ole mukavaa, kun mahaa sattuu päivästä toiseen. Tämä sairastuminen on kuitenkin ollut myös erittäin opettavainen, ja saanut vielä syvemmin tajuamaan, mikä hevosharrastuksessa on oikeasti keskeistä. Ei hienot varusteet, tai korkeat esteet, vaan hevosen kanssa vietetty aika ja luottamus, jota yhteinen aika synnyttää.

Näihin tunnelmiin!
En takaa mitään blogin osalta, mutta koitan parhaani kirjoitella viikoittain :) Ja sitten jos joku päivä olen oikein tylsistynyt ja virun kotona, saatan jopa alkaa väsäämään jotain videota...

Hyvää uutta vuotta 2014, ja ihania hetkiä hevosten kanssa :)

Ps. pahoittelen kuvien laatua :D

meidän syyskuulumiset!

Noin kolme viikkoa taaksepäin, käytiin klinikalla masin kanssa, heppa tutkittiin monelta kannalta, ja loppujenlopuksi mahasta löytyikin pieni mahahaava. Sanoivat siellä, että vaikuttaisi alkavalta tai paranevalta. Siihen saatiin siis kahden viikon lääkekuuri. Mua jännitti kauheasti, mitä klinikalla sanottaisiin Masista, mitä jos ei löydetäkkään mitään? Se ei olisi ollut yhtään mukavaa kenelekkään, koska olisi tiennyt lisää klinikkakäyntejä ja lisää aikaa arvuutella kummallisen vaivan syytä... Mikä hevosella voi olla, jos juoksuttaessa kulkee kuin unelma, mutta ratsastajan tullessa selkään lukittuu ja protestoi voimakkaasti, jos pyytää yhtään enempää, kuin käyntiä..? Selkä on koko ajan ollut hyvässä kunnossa. Joten olen hyvin, hyvin kiitollinen, että vaivan syy löytyi, toivon vaan sen olevan ainut syy. Koska, tunnetusti Masia on hyvin hankala lukea, eikä tämä tapaus ole mitenkään poikkeava... 

Masi pakkopilttuussa, valmistautumassa mahakuvaukseen. Raukka on aivan hikinen röntgenin jäljiltä (hikoaminen johtuu suurilta osin rauhoittavasta) 

Nyt kuurin loputtua olen ratsastanut Masilla viisi kertaa. 

 1. ratsastuskerta 11.10.2013 perjantai

Juoksutin ja ratsastin hieman ravissa ja käynnissä. Silloin Masi protestoi alkuun jonkun verran mutta, kun pääsi kunnolla liikkumaan,  niin liikkui hienosti. Laukkaa en yrittänyt. 

2. kerta 12.10.2013 lauantai 

Seuraavana päivänä juoksutin Masia liinassa, myös laukkassa. Jännitin laukannostoa maastakäsinkin, mitä jos heppa ei nostakkaan sitä? Mitä jos se ei enää pysty laukkaamaan ollenkaan? Mutta hienosti se meni! Masi laukkasi iloisesti ja innokkaana, eikä olisi millään halunnut pysähtyä! Kun ratsastin, heppa kulki ravissa mukavasti, mutta laukannosto tökki pahemman kerran :/ Mutta parani loppuun. Kun Masi pääsi kunnolla laukkaamaan, liikkui tosi mukavasti, tuntui ja näytti mahtavalta! 

3.kerta sunnuntai

Kului samoissa merkeissä, kuin lauantai.

Kuva otettu ennen klinikkareissua.

4. kerta maanantai

Käytiin Masin kanssa maastoilemassa, siellä heppa liikkui mielellään laukassa eikä laukannostotkaan tuottanut ollenkaan päänvaivaa. Olin tosi iloinen tämän reissun jälkeen, ehkä Masi sittenkin vaan pelkää kentällä ratsastettaessa pian saapuvaa kipua, tai toistaa kaavamaisesti totuttua tapaa.

5. kerta keskiviikko 

Pidimme tiistaina vapaapäivän. 

Mentiin taas maneesissa, käynti oli ihan ok alussa, kun alotettiin ravaaminen, Masi protestoi hieman ja kulki jännittyneesti n. kierroksen verran. Sitten rentoutui ja kulki hienosti, tuntui tosi pehmeältä ja miellyttävältä, liikkui puhtaasti ja käytti selkää. Maneesiin saapui toinen hevonen. Sitten koitin nostaa oikeaa laukkaa, Masi protestoi voimakkaasti. Koitin uudestaan, kolmannen kerran, neljännen... Kerran heppa jopa kimpaantui mun kannustusyrityksistä ja pomppasi erittäin voimakkaasti pystyyn takajaloilleen. Tajusin tilanteen vasta, kun laskeuduimme takaisin maahan. En missään vaiheessa siis Masia lähtenyt mistään käytöksestä suuresti rankaisemaan, enkä koittanut pakottaa mihinkään, haluan vaan perinpohjaisesti selvittää, onko käytös kipupohjaista, vai opittu tapa. Tässä vaiheessa päätin, että käytös pohjautuu kipuun, jotain on vielä pielessä. 

Toinen hevonen lähti maneesista. Kävelin Masin kanssa koko maneesin mittaa ympäri, ja yht'äkkiä heppa alkoikin tuntua erittäin energiseltä ja innokkaalta liikkumaan. Kokeilin nostaa laukkaa toisessa päädyssä ja onnistuttiinkin nostamaan se, se oli vaan vastalaukka, joten hiipui nopeasti pois. Kokeilin uudestaan laukkaamista, muutaman kerran sai pyytää mutta sitten parin pukin jälkeen Masi lähti laukkaamaan kunnolla ja oikeinpäin, ja jos sitä laukkaa olisi videoinut ja näyttänyt ihan kenelle vaan, ei mitään vikaa olisi löytynyt. Masi laukkasi täydellisesti, antoi hyvän tuen kädelle, liikkui reippaasti ja ilmavin askelin eteen, käytti selkäänsä ja kuunteli hyvin apuja. Siirsin takaisin raviin ja koitin uutta nostoa toiseen suuntaan (äsken menimme vasenta laukkaa). Oikean laukan nostaminen osoittautui hankalammaksi kuin vasemman, mikä on outoa, koska oikea kierros on ollut aina Masin vahvempi. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että satula on hieman ahdas oikealta puolelta.. Se ei siis istu täydellisesti. Tuosta johtuen Masin on ehkä hankala asettua oikeaan... enpä tiedä. Kuitenkin, sain oikean laukan nostettua ja heppa toimi taas, kuin unelma! 

Ravailin vielä hetken laukan jälkeen, ja ravi oli tosi mukavaa, niinkuin se on koko ajan ollut. Kävelin pitkät loppukäynnit. Masi tuntui välillä hieman epäpuhtaalta käynnissä, ehkä vain kuvitelmaa, ehkä ei. Ei varsinaisesti ontunut, mutta otti välillä lyhyempää askelta jollain jalalla, sitten jatkoi normaalisti. Ei mitenkään muuten reagoinut (luimiminen, pään nouseminen, hännänhuiskaisu... yms.) 

Jos joku tuntee omaavansa salapoliisin skillejä, niin saa lähteä miettimään mikä on Masin mahdollisen ongelma-/ terveystilan laita.

ps. Aijon huomenna soittaa klinikalle, kertoa kuulumiset ja kysellä jatkoja :)