Hypättiin siis taas tänään tunnilla :) Mentiin Masin kaa maneesiin hyvissä ajoin ennen tunnin alkua, Sanna hyppäs ennen meitä, joten esteet oli jo valmiina ja he tekivät vielä töitä. Ehdittiin kävelemään just hyvän aikaa ennen kuin aloteltiin. Löydettiin vihdoin vedenpitävä taktiikka pitää mun käsi vakaana ja tuntuma kädessä koko ajan (aivan itsestäänselvyys, ei vaan tultu ajatelleeks :D) eli otetaan vaan ulkokädellä satulasta kiinni (tai tässä tapauksessa lampaankarva romaanista). Sisäkädellä ohjataan, kun ulko-ohja on tuella, hevonen ei mene solmuun :) Sitten vaan pohkeella haetaan sopiva tahti ja tuloksena on tyytyväinen ratsastaja ja ryhdikäs hevonen ;) Tätä tietenkin vähän monimutkaisti puomit ja esteet, koska esteillä (ei tietenkään) ei saa käsi olla ehdoton, niiden pitää olla rennot, tasaiset ja päättäväiset. Ei oo helppoa, jouduttiin kuitenkin siis soveltamaan vähän tota tasaisen käden harjoitusta, koska enhän nyt esteillä purista satulasta :D Sit ei oo enää kivaa kellää :p harjoitellaan sitä siis lisää sileällä ;)
Nostin kuitenkin laukat niin, että ulko-ohja oli kiinni romaanissa. Laukat nousi tosi nätisti ja päästiin menemään parasta laukkaa ikinä! Masi ei oo ikinä laukannut noin hyvin mun kanssa :)) JEEE!! Ratsastus on jännä laji, jotta saat hevosen todella liikkumaan eteenpäin suorassa, hallinnassa ja oikeinpäin, sun pitää kiinnittää huomiota käsiin ja pitää ohja itsellä :D Hehe, kyllä mä ton tiesin, jotenki vaa käytännön toteutus jäi ennen enemmän tai vähemmän uupumaan :p
Aloteltiin siis hyppytreenejä puomeilla ja pienillä esteillä niiden jälkeen, hieman säätämistä ja tyhmää pelleilyä taas ilmesty alussa, mutta se jäi aika nopeesti pois :) Kun lähdettiin hyppäämään ehkä 60cm(?) satiin mahtavaa laukkaa, hyviä teitä ja ennen kaikkea... minä sain suoran hevosen ♥ Vihdoin! Myöhemmässä vaiheessa tuntia vähän lipsuttii taas tässä ja muissakin asioissa, mutta tuntuma oli tänään mahtava ja huomasin muutoksen heti hevosessa! Jäipähän ainakin jotain harjoteltavaa seuraaville kerroille ;) Se ei lopu koskaan- harjoitteleminen nimittäin :3
Muutama mokakin tuli osittain omalta osaltani, osittain hevosen osalta. Enemmän omaa syytäni oli kuitenkin. Kaksi kertaa tipuin selästä samaisella esteellä kummatkin. Ei onneksi peräkkäisillä kerroilla. Kyseinen este oli aika haastava okseri keskellä maneesia pituussuunnassa, joten siihen suoraan osuminen oli meille välillä haasteellista. Ensimmäinen tippuminen oli puhtaasti oman ohjauksen puutetta ja liiallista lepsuutta. Tipuin ikäänkuin esteenpäälle, mutta masi lähti kiskomaan muo sivulle päin, vielä kun olin ilmassa, joten tippua mätkähdin kaatuneen tolpan päälle. Nopeesti vaan ylös ja jatkamaan :D
Ennen toista tippumista saatiin monia mahtavia hyppyjä esimerkiksi yhdelle punaiselle pystylle (80cm?) Masi hyppäsi rohkeasti ja nätisti esteen, hyppy tuntui sille tosi helpolta, ihan kuin oltaisiin puomeja asteltu :))
Toinen tippuminen tuli siis myös okserille ja tapahtui aikalailla samalla tavalla, tälläkertaa vaan tipuin maahan selälleni... onneksi on turvaliivi ♥ Turvaliivin käyttäminen esteillä on mulle myös vähän mielen tila juttu, koska sillon kun mulla on turvaliivi päällä, Masi ei saa muo pelkäämään - oikeen mitään!
Yleiskatsaus tunnista: Oma ratsastukseni parasta tähän mennessä (itseni ja opettajan mielestä)
Masilla parhaat askellajit suunnilleen ikinä. Paljon kivoja hyppyjä. Harjoiteltavaa jäi vielä monissa asioissa, mutta olen erittäin, erittäin tyytyväinen! :33 en malta odottaa huomista ratsastusta ;)
