Ratsastamaan!

Olin päättäny, et tänään ratsastaisin Masilla ja sitten juoksuttaisin, joko ennen tai jälkeen. Olin sitten ihan jännittynyt ku menin tallille, ja harjasin Masia melkeen tunnin ennen ku sain mitään aikaseks. Päätin jo ku lähdin tallista, et jos tuntuu etten mahdollisesti tänään kestä sitä, jos huomaan, että Masi onkin tosi kökkö, niin mun ei tarvi ollenkaan nousta selkään.

Otetaan nyt tän kaiken kanssa ihan rauhallisesti. Niin Masin, kun myös mun itseni kannalta. Me edetään jokaisen asian kanssa tosi hitaasti ja varmistan, ettei kummallekaan jää mistään paha mieli! Aijotaan pitää nyt maastatyöskentely tosi tärkeenä osana arkea koko Masin loppuelämän ja aijon sitä kaikille hehkuttaa ihan tylsistymiseen saakka! Kannattaa viettää hevosen kanssa mahdollisimman paljon aikaa, rapsutella ja harjailla ihan rauhassa ja tehdä maastakäsin erilaisia taivutuksia, venytyksiä ja kiemuroita. Mä olen tehnyt sitä tehokkaasti alle viikon ja huomaan aivan selvän eron jo mun hevosessa! Masi on paljon rennompi, ja rauhallisempi nykyään, ja hänen kanssaan on suunnattoman mukava tehdä harjoituksia :)

Nousin heti selkään, kun pääsin maneesiin. Lähdettiin kävelemään koko uraa pitkin. Maneesissa oli kaks muuta hevosta meidän lisäksi. Odottelin siinä että he lähtevät ja sillä ajalla taivuttelin Masia pitkillä ohjilla pääosin  pohkeiden avulla, tietenkin käytin ohjaakin hieman tukemassa. Masi suoriutui tosi hyvin ja reagoi uskomattoman pieneen apuun. Eikä poni edes huiskassut kertaakaan hännällään harjoituksia tehdessämme.

Kun muut hevoset lähti, ja saatiin maneesi kokonaan omaan käyttöön, alotin ravaamisen. Odotin siis yksinäisyyttä, koska Masin reaktiosta ei ollut mitään tietoa, kun edellisestä ratsastuksesta on varmaan ainakin viisi viikkoa aikaa. Enkä myöskään nauti erityisesti yleisöstä tässä vaiheessa kuntoutusta :)

Barbados 2013- 2014 <3

Annoin pohkeita ja pyysin ravia, Masi huiskas hännällään, otti pari askelta niskaansa nakellen ja lähti ravaamaan ilman mitään lisätoimenpiteitä. Siinä se! Ei pysähdystä, ei pukitusta, ei minkäänlaista paniikkia. Jes!!!! Sama reaktio toistui nelisen kertaa, mutta missään vaiheessa Masi ei koittanut pysähtyä tai pukittaa, kulki vaan vinossa niskaansa nakellen, mutta kulki ravia eteenpäin :) Sitten kaikki loppui ja hevoseni oli täysin normaali. MAHTAVAA! Kerrassaan huippua :) Ravasin hetken ja tein muutaman ympyrän. Pidin tosi pitkät ohjat ja olin Masille kiltti ja tosi köykänen selässä. Meille on erittäin suuri edistysaskel mukava, tasaista tahtia kulkeva ravi. Pahin virhe, minkä voisin nyt tehdä, olisi hevosen liika painostus ja stressin aiheuttaminen ja ratsastuksen tuuppaaminen. Enkä aijo tehdä niin. Etenen mielummin kymmenen kertaa tarpeellista hitaammin, voimme ihmetellä minun puolestani peltiämpäriä vaikka kymmenen päivää ohi kulkiessamme, mutta en aijo saattaa Masia paniikkiin. Saatan niin vahingossa tehdä, mutta vältän sitä viimeiseen asti!

Juoksutin Masin vielä, sitten käveltiin talliin ja harjasin vielä hetken :) Tässä vaiheessa kello oli jo lähes puoli kymmenen...

Oikeen hyvää torstai-iltaa kaikille, huomenna viimeinen koulu-/työpäivä ennen viikonloppua!
Eihän tämä eka viikko ollutkaan niin paha? :) Minulle on ainakin tapahtunut valtavasti hyvää, ei niinkään koulussa, mutta silti :-3

Uusi alku...

Uusi alku- otsikko kuvaa sekä blogin uutta alkua ja minun ja Masin uutta alkua. Koitetaan nyt rakentaa enemmän rutiineja ja panostetaan enemmän maastakäsin työskentelyyn, sekä monipuolisempaan liikkumiseen.

Ajattelin siis taas aloittaa blogin kirjoittamisen hieman useammin :) Koitan n. kerran viikossa tulla kertomaan kuulumisia, en missään nimessä joka päivä.

Muutenkin tavoitteeni on nyt viettää enemmän aikaa Masin kanssa, ja tehdä paljon erilaisia tehtäviä, harrastaa kaikinpuolin monipuolisemmin. Kyllä se on totta, että kun hevonen sairastuu kunnolla, alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, mitä kaikkea muuta voi hevosen kanssa tehdä, kuin vaan ratsastaa. Pelkästään jo sen lisäksi, että hevosen kanssa maastakäsin puuhailu on ehdottoman hauskaa, se on etenkin Masille välttämätöntä varmaan hänen koko elämänsä ajan. Nyt otankin tavoitteeksi, että Masi pystyisi elämään hyvin rentoa elämää, vaikka treenaisimmekin ihan täydellä teholla.

Toivon erittäin kovasti, että Masi tulisi pian kuntoon, että pääsisimme taas treenaamaan ja ihan hänen itsensä vuoksi. Ei varmasti ole mukavaa, kun mahaa sattuu päivästä toiseen. Tämä sairastuminen on kuitenkin ollut myös erittäin opettavainen, ja saanut vielä syvemmin tajuamaan, mikä hevosharrastuksessa on oikeasti keskeistä. Ei hienot varusteet, tai korkeat esteet, vaan hevosen kanssa vietetty aika ja luottamus, jota yhteinen aika synnyttää.

Näihin tunnelmiin!
En takaa mitään blogin osalta, mutta koitan parhaani kirjoitella viikoittain :) Ja sitten jos joku päivä olen oikein tylsistynyt ja virun kotona, saatan jopa alkaa väsäämään jotain videota...

Hyvää uutta vuotta 2014, ja ihania hetkiä hevosten kanssa :)

Ps. pahoittelen kuvien laatua :D