Hieman ratsastusta ja polttavaa odotusta.

Kun keskiviikkona saapusin tallille niin ajattelin eka vaan mennä maneesin vielä kävelemään, kun ei mulla ollut mitään hyviä ratsastushousujakaan. Olin kiireessä kotoota lähtiessäni vetänyt vaan toppahousut jalkaan farkkujen päälle, ja kun luvassa olis ilman satulaa ratsastusta, niin ei huvittaisi ratsastaa liukkailla toppahousuilla yhtään enempää, kuin mun koulufarkuillakaan...

Minna pyysi mua ja Masia hänen ja Mymmen seuraksi kävelemään, ja oltiinkin eka menossa ihan maasta taluttamaan. Sitten kuitenkin tajuttiin, ettei taidetakkaan jaksaa ite kävellä... (laiskimukset), joten pistettiin hepoille kamat päälle ja lähdettiin ratsastamaan, kummatkin ilman satulaa!

Kun nousin tallin pihalla selkään, niin pomppasin niin innokkaasti jakkaran päältä, että heilahdin kertaheitolla yli! Siinä sitten naureskeltiin Minnan kanssa, oli muuten eka kerta muistaakseni, kun mulle käy näin...

Kuva on GoProlla kuvatusta videosta napattu... en tajunnut, kuinka laajaa kuvaa se kuvaakaan, ja kuulokkeen nauha änki kuvaan mukaan. Sormeni ja kuulokkeet eivät siis ole linssin päällä vaan kameran toisella puolella... No, ehkä opin tätäkin kameraa joskus käyttämään.

Kuten kuvasta näkyy, mentiin ensin kiertämään kenttää, tarkoitus oli olla siellä koko aika, mutta koska keskiviikon porkkanarekka tuli tallin eteen heilumaan, päätimme siirtyä maneesiin turvaan.

Mä laskeuduin alas Masin selästä avaamaan maneesin ovea, ja täytyy sanoa, ettei toinen selkään nousu ollu kauheesti tyylikkäämpi, kuin ensimmäinenkään... Jotenkin luikertelin itteni sinne selkään, ja toivoin ettei Masi heitä mua selästään venkuilujen johdosta.

No pistettäköön tämä toppahousujen piikkiin!

Muutama kuva maneesista.

Käveltiin suurin osa ajasta Masin kanssa keskipitkillä ohjilla, hieman sisälle asettaen. Eli tarkotus oli vaan liikkua oikein päin. Muutama pätkä otettiin hieman lyhyemmilläkin ohjilla käyntiä. Päätin sitten koittaa hieman  ravia myös. Sinänsä hieman hätäinen päätös, mutta osouttautui loppujen lopuksi ihan hyväksi ratkaisuksi.

Päästiin puoli kierrosta ihan nätisti ravaamaan, sitten Masi sai sen pukkikohtauksen, mikä oli odotettavissa heti, kun ottaa ohjat käteen. Toppahousujen (kröhöm) syystä muksahdin maahan pukkin johdosta... ei hyvä, ei ollenkaan.

Otin sitten toppahousut farkkujen päältä pois, ja heti sujui selkäänkin nousu hienommin! Sitten saatiin tosi hienoa ravia, Masi asettui oikein, pysyi suhteellisen hyvin muodossa, otti ihan reippaita askelia, ja mikä parhainta, oli rentona koko ajan! Kun lopetettiin, Masi päästi tyytyväinen pörähdyksen, eli toivottavasti treenaaminen ei enää satu mihinkään.

Käveltiin vielä hepat viileiksi ja lähdettiin talliin.

Torstaina kävelin intervallityylisesti koottuna 1 sivun, ja pitkillä ohjilla 2 ja uudestaan sama. Tää harjotus meni tosi hyvin ja tein sitä neljä kierrosta kumpaankin suuntaan. Sitten otin ihan pikkusen ravia loppuun, ja ravi meni hyvin, ei yhtään pukkia, ei yhtään korvien luimistusta, hännänheilautusta tai muuta vastaavaa! Hetki meni, ennen kuin sain Masin kunnolla taipumaan.

Sitten tänään, perjantaina käveltiin vaan kentän ympäri muutaman kerran maastakäsin. Masi pomppi jonkun verran, mutta muuten käveli ihan mukavasti :)

Tässä alhaalla vielä mun suunnittelema intervallitreenien tavoitteet kahdelle viikolle:
Tämä on erittäin rauhallisesti etenevä, ja toivon, että joudun muuttamaan sitä vain positiivisen edistymisen takia.

Ja pakko tänne loppuun vielä itkeä, että sinne meni Suomen unelmat jääkiekon olympiakullasta jälleen kerran!

Ps. Polttavaa odotusta otsikossa meinaa huomista! Ja mitä huomenna tapahtuu?
Silloin on tietenkin Armin Only Intense- keikka Helsingissä, jota oon odottanut monen monta kuukautta!
Aivan mahtava fiilis nyt kaiken muun osalta, paitsi jääkiekon!

Lomalla liikkumaan!

Olin tossa loppuviikosta kipeenä (torstai-lauantai).

Hommasin Jullen käymään tallilla torstaina, äiti ja iskä kävi perjantaina, ja menin ite pienessä kuumeessa lauantaina. Mulla on edelleen nuha ja yskittää tosi paljon, mutta muuten oon ihan hengissä.

Sunnuntaina Pia soitti tallilta ja sano et oli käyny kokeilee masin jalat ja oikee etunen (se mikä on ollu kipee) oli jääkylmä ja ihan kuiva, mutta muut jalat oli vähän lämpimii... hmmm...

Saatiin siis lupa liikkua taas ja heti sunnuntaina menin juoksuttaa Masia. Heppa oli niin innoissaan ettei malttanut yhtään ravata. Olisi pitänyt pitää se ravissa pidempään, kun sen aikaa, että sain tarkastettua liikkeen puhtauden ja pikkusen rauhottelin. Sillä kun annoin Masin laukata aikalailla heti käyntien jälkeen, niin en saanut yhtään pidettyä tahtia hallinnassa, ja kerran kun heppa ampasi kulmasta liikkeelle, niin pohja lähti alta ja ennen kuin ehdin mitään tekemään, niin Masi olikin jo käynyt kyljellään maneesin pohjalla....

Sen jälkeen tarkistin jalat, kävelytin ympyrällä hetken ja ravuutin jonkun aikaa. Sitten otettiin lyhyet laukat ja käveltiin loppukäynnit. Tallissa tarkistin vielä jalat vähän paremmin, ja missään ei ollut haavoja, ja muutenkin heppa vaikutti olevan kunnossa. Laitoin vielä linimenttiä jalkoihin ja selkään. Onneksi tässäkin tilaanteessa meillä oli suojat jaloissa, tai etujaloissa suojat ja takajaloissa pintelit.


Maanantaina alotettiin etuosalla väistön harjottelu karsinassa, ja sain Masista tosi herkän kosketukseen, ehkä vähän turhankin. Heppa alko olla jo tosi ärsyyntyny harjotukseen ku viimein lopetettiin, ja se onkin hyvä, että paine ärsyttää, sitä suuremmalla todennäkösyydellä hevonen oppii kokonaan paineettoman tavan noudattaa käskyjä, ja se on tietenkin se ihanne!

Mulla meni tänään ikuisuus vaihtaa töppönen... jouduin tekemään uuden pohjankin kokonaan, kun yksi tekemäni ehti kieriä turpeessa ennen, kun sain sen jalkaan kiinni.... Alko vähän hermo kiristyä, kun Masi sähläs ja mikään ei onnistunut ja siihen meni tosiaan ihan tuhottomasti aikaa!

Tänään ei siis ehditty maneesiin kävelemään, en ois uskaltanut juoksuttaa, kun oikee etunen oli kerännyt taas hieman lämpöä.

Tiistaina, eli tänään harjoteltiin taas etuosalla väistöä ja puomeja. Masin jalka oli taas kylmä ja hyväntuntunen muutenkin. Heti, kun pääsin tallille, niin hain suitset ja pistin ne päähän. Meidän suitsienlaitto operaatio (taas kerran) etenee ihan kivasti, Masia ei enää ahdista yhtään suitset, hän ei vaan niistä tykkää ja heittelee päätä niitä pistäessä. Laitoin vielä suojat ja pintelit paikoilleen ja otin loimen pois. Sitten vaan maneesiin!

Menin eka maneesin keskelle, kun sain olla yksin :) Harjoteltiin etuosalla väistöä ja päästiin tosi pitkälle siinä. Ihan valmiita ei vielä olla, mutta hyvin menee! Masia alko taas kismittää harjotus, niin päätin pitää taukoa.

Raahasin peilipäätyyn kolme ravipuomia, jotta saisin vähän masia avaamaan taas etujalkojaan ja ottamaan rohkeemmin pitkää askelta, ilman, että heittää laukalle. Pistin Masin eka kävelemään ympyrällä ja koitin saada niin reipasta käyntiä, että heppaa sais vähän houkuteltuu oikein päin. Aika ajoin alkoikin turpa hieman kääntymään sisälle ja lapa työntymään ulos. Ei mitään pitkiä pätkiä kerrallaan, mutta kuitenkin. Käveltiin muutaman kerran puomien yli.

Ravissa lähdettiin hakemaan samaa tulosta ku käynnissäkin. Elikkäs rentoa liikkumista oikein päin. Ja sitten alotettiin puomien ylitys. Masi meni puomit tosi hyvin, ei kolautellut lähes ollenkaan, vain muutaman kerran. Puomit toi just sen vaikutuksen, mitä niillä hainkin, eli saatiin vähän liitoa liikkeeseen.

Laukassa oli vähän funtsimista taas... siirsin keskimmäisen kolmesta puomista sisemmäs ku muut niin, että meillä oli yks puomi pienemälle ympyrälle ja kaks isomalle. Masi lähti tietenkin taas sinkoilemaan laukassa, joten rauhoittelin tahtia ensin ja sitten suhtkoht hallinnassa olevan, hyvin reippaan kylläkin, laukan kanssa lähdettiin ylittämään sisempää puomia. Kun saatiin hyvä lähestyminen sisemälle puomille, lähdettiin koittamaan kauimmaisia. Ekalla kerralla en pystyny ihan ohjaamaan hyvin niille ja masi pääsi jostain välistä pujahtamaan ohi, joka taas laukaisi sinkoilun. Eikun takaisin pienemälle ympyrälle. Kyllä me sitten lopuksi saatin hyvät lähestymiset ja ylitykset kauimillekkin puomeille, kun heppa vähän rauhoittui.

Tehtiin kaikki mitä selitin kumpaankin suuntaan!

Laukkojen jälkeen maneesin tuli terapiaratsastus, joten siirryttiin päädystä takasin keskelle loppuravailemaan. Nyt ravissa saatiin tosi hyvä fiilis loppuun, Masi oli rento ja letkeä ja liikkui tosi puhtaasti.

Erittäin positiivinen päivä takana. Ja muutama hyvä juttu vielä tähän päivään: Kengittäjä tulee laittamaan silikonit etujalkojen kavionpohjiin ja iskä on ostanut meille GoPro hero3+ Black edition- kameran :3
Elikkäs todennäkösesti tulee jotain videoita jos ton kaa pääsis pian kuvaamaan! :)

Hengissä ollaan!

Kerron vähän viimeviikosta, jolloin en ehtinyt niin kauheasti talleilla. Osittain siis tallikertojen vähyydestä, osittain laiskuudesta johtuen postaus on taas viipynyt.

Maanataina kirjottelinkin tänne, eli siitä päivästä on kuvapostaus. 

kun olin vielä ruskea...

4. 2. Tiistai

Nyt otin viimein Masin töppösen pois etujalasta. Se on kuitenkin ollut jo viikon siinä, en usko, että se olisi enää hetkeen auttanut itse haavaan, mutta petadine kovettaa kavionpohjia, joka on tietenkin hyvästä. Masilla on nyt siis kummankin etujalkojen kaviopohjat erittäin pehmeät, jolloin tietenkin kovalla käveleminen sattuu ja terävät kivet ja iskut yms. saattavat aiheuttaa mustelmia tai haavoja. 

Käveltiin pihalla ponin kanssa, Masi oli yllättävän rauhallinen ja toivon, että se johtuu kivun vähentymisestä. 

5.2. Keskiviikko

Mulla oli hieman kiire käydä tänään tallilla, koska mulla oli paljon kaikkea ylimääräistä puuhaamista. Mulla on siis alkanu rippikoulu tässä joulukuussa, ja meillä oli totta kai riparitapaaminen tänään, lisäksi mun piti käydä kaupassa ostamassa herkkuja huomiselle tukioppilasleirille, sekä pakata sinne. Hieman ehkä liiottelin kiireeni kanssa, ja olisin voinut olla tallilla pidempäänkin, mutta siivosin vain karsinan, laitoin ruuat sekä harjasin Masin. Masi on nykyään jo niin tottunut siihen, että harjauksen yhteydessä rapsutellaan kunnolla, että ennen kumisuan kosketusta heppa alkaa jo venyttelemään itseään hyvään asentoon ja harjan pelkästään koskiessa on jo huuli ihan pitkänä. Minkäs siinä sitten teet ja koitat olla nopea. 

Yksi päivä en ehtinyt kävelylle ollenkaan, kun olin sanonut, että menee puoltoista tuntia, ja jäin rapsuttelemaan niin pitkäksi aikaa että tuli melkein kiire tallitöidenkin tekemisessä. 

6.2. torstai

Olin kokopäivän ja yön tukarileirillä. Julle kävi hoitamassa Masin. 

7.2. perjantai. 

Tänäänkään en ehtinyt käydä tallilla. Iskä kävi hoitamassa Masin. 

8.2. lauantai

Kävin tänään aamupäivällä tallilla hoitamassa Masin, käytiin maneesissa kävelemässä.

Iskä joutui vielä myöhemmin menemään tallille, koska yksi kokenut tallilainen lupasi auttaa Masin kavion tarkistamisessa, enkä enää ehtinyt itse illalla tallille. 

He päätyivät avamaan Masin kaviopaisejalkaa ihan hieman vanhasta kohtaa, ja todennäköisesti siellä ei nyt mitään isompaa olekaan, niinkuin aluksi pelkäsin. Varmaksi ei voi tietenkään sanoa, röntgenillä näkisi, mutta seurataan vielä mahdollisen mustelman paranemisaika ja sitten mietitään uudestaan. 

Elikkäs töppönen päätyi takaisin jalkaan! 

9.2. sunnuntai

Olin äitin kanssa tallilla ja me käytiin Masin kaa kävelemässä sillä aikaa, kun äiti siivosi karsinan ja laittoi ruuat ym. Käveltiin maneesissa hetken aikaa ja odotan kyllä erittäin innolla sitä päivää, kun päästään taas uudestaan liikkumaan! Masille ei oikein voi opettaakaan tällä hetkellä mitään, kun energiaa ei riitä keskittymiseen, koska kaikki on suunnattu tökkimiseen, pomppimiseen ja näykkimiseen. Se on tosi harmittavaa, koska nyt olisi ihan täydellinen hetki opetella maastakäsin vaikka pohkeen väistöjä ja taivutuksia. Joku muu saisi ehkä homman toimimaan nytkin, mutta mun kaikki energia ja keskittyminen on suunnattu hevosen pitämiseen vierellä kiltisti.

---------------------------------------------------------------------------------------

No pian pääsen kävelemään selästä käsin, jahka saadaan Masille pohjalliset etujalkoihin! 

Sitten voidaan taas alkaa rakentaa vähän enemmän pohjaa ratsastukselle. Nää jalkojen tapaturmat osu kyllä erittäin ikävään kohtaan, jos nyt mun hevoseni olisi sitten kunnossa, kun tästä selvitään... 

Eka miettisin, että täähän voi olla tosi opettavainen tää sairastuminen, ja niin se olikin. Oon tästedes erittäin paljon tarkempi Masista, hepan hoidosta, ruuasta, karsinan siivouksesta, huolellisesta tarkistuksesta joka päivä ja niin pois päin. Mutta kyllä tää hevosen sairastuminen alkaa pikkusen ottaa jo päähänkin, en tunne että oltais saatu luottamusta rakenettua, päinvastoin ehkä hieman menetetty sitä. Masilla on niin paljon energiaa, että poni on suorastaan holtiton toisinaan. Ja nyt kun ei voi juostakaan ollenkaan, on tosi hankala keksiä liikutusmuotoa, joka pitäisi mielenkiinnon yllä ja kuluttaisi tehokkaasti energiaa samalla. En uskalla yksin lähteä maastoonkaan, koska viimeksi just saatiin haava maastoillessa, ja olen iloinen etten ollut sillon yksin. Jos tässä pian pääsis vähän säännöllisempään arkeen kiinni. 

Elikkäs jos tai kun pääsen Masilla lähiaikoina ratsastamaan, niin se tarkoittaa ilman satulaa kävelyä, joka sopii mulle enemmän kuin hyvin! Ilman satulaa on siis välttämätöntä, koska satula ei istu halutulla tavalla selkään. En kaipaa tähän syssyyn enää selkäongelmiakin, joten en edes yritä mennä selkään tolla satulalla. 

Oon nyt jo pitkään haikaillu erilaisten asioiden tekemistä Masin kanssa, ja nyt päästään käynnissä opettelemaan hieman temppuja, sekä tietenkin luottamusta. 

Mua jännittää erityisesti suitsien pistäminen päähän, meijän reissun jälkeen päästä on taas tullut hurjan arka, joten siitä ei aluksi tule helppoa. Taidan ottaa kaikki helpotuskeinot jo heti alussa käyttöön, ja lähteä taas pikkuhiljaa rakentamaan luottamusta päähän koskemiseen suitsien avulla. Voin vaikka tarpeen vaatiessa taas koota suitset päähän. 

Masi on myös saanut outoja pelokkaita kohtauksia karsinassa. Joka ilmasee nyt meidän välillä hallitsevaa luottamus- ja johtajuuspulaa. Uskon, että Masi tekee niitä osittain myös kiusallaan, enkä tajua mistä heppa on nämä temput oppinut. Tietenkin suuri keräntyneen energian määrä vaikuttaa, Masi ei ole hevonen joka tottuisi seisomiseen. Ikinä. Normaaliliikutuksessakin touhukas ja energinen hevonen ei vaan yksinkertaisesti kestä liikutuksen puutetta. Uskon vakaasti, että tilanne vakautuu, ja Masista tulee huomattavasti tasaisempi, ja vähemmän arvaamaton, kun pääsemme taas liikkumaan yhdessä. 

Erittäin hyvä uutinen on se, että Masin takajalka on kunnossa tällä hetkellä, lämpö on laskenut, samoin turvotus, eikä jalka ole vähäänkään arka. Suojaan haavan kuitenkin aina pintelillä, kun lähdemme kävelemään. Voisinkin alkaa käyttämään pinteleitä kaikissa jaloissa, kun aletaan kävelemään selästä.

Mulla on vaan yksi ongelma. Oon kadottanut yhden pintelin, hups. Voisi kyllä jossain välissä ostaa uudetkin, jotkut hienomman väriset. Ja pintelipatjat tarvitsen kanssa ennen vakituista käyttöä.

Tässä teille täysin rehelliset kuulumiset meidän arjesta. 

Oon pahoillani, että tästä tekstistä tuli näin aiheesta toiseen pomppiva ja sekava. Mulla on niin paljon kerrottavaa etten millään jaksa pysyä yhdessä aiheessa ja käydä sitä perusteellisesti läpi. Koitan saada myöhemmin tehtyä vähän syvempää pohdintaa vielä monista asioista, mutten halua ottaa mitään stressiä blogista. Tää on kuitenkin vaan harrastus, jonka haluaisin pysyvän mielekkäänä. Viimeksi lopetin kirjoittamisen juuri sen takia, kun  painostin itseäni liikaa tähän hommaan, jolloin se ei enää maistunut miltään. 

Koitan nyt siis kirjoitella hieman pohdiskelevampia postauksia, kun meidän arjesta ei ole tähän hätään kauhean mielenkiintoista kerrottavaa, ja kuvaajaakin on hankala saada tallille mukaan. 

Kengurua vuokrataan halukkaille! (kuvapostaus)

Elikkääs... Ajattelin tehdä  vähän kuvapostausta tänään ihan normaali tallitoimista ja Masin hoidosta nyt, kun heppa on vähän kipeä. Postaus jää vähän invalidiksi, koska en pystynyt ihan loppuun asti sitä rauhassa tekemään, kun äiti ja iskä tuli hakemaan tallilta. Kuvat ovat myös aika pimeitä, mutta koittakaa nauttia silti!

Tallille lähdössä :) 

Meillä oli tallin ovet auki, kun oli niin lämmin päivä (n. 0-2 astetta) 

Menin tallille aika myöhään, tai sillee et oli jo pimeetä. Ekaks siivosin karsinan.

Masi tykkää tutkia kottikärryjä päivästä toiseen ;D

Hienoa taidekuvaa huikealla laadulla ;)

Oon nykyään ihan älyttömän hidas karsinansiivooja, jään haaveilemaan kaikkea tai sitten vaan pyörin siellä turhana, rankkoina päivinä jään talikkoon nojaamaan silmät puoliummessa, ja joskus Masi on vaan niiiiin suloinen, ettei hänen rapsuttamista pysty lopettamaan! :3

Siinä siis mun puolustelut tälle hidastelulle!

Laiminlyöty vesikuppi, putket ovat edelleen jäässä :/ 

Suolakivi ja juomakuppi putsattuna :) 

 Jaksoin kuitenkin vielä elätellä toiveita, että putket saattaisivat lähipäivinä sulaa, joten varmuuden vuoksi putsasin kuppiakin hieman. Nyt Masi pääsee heti juomaan sieltä, kun on mahdollista.

Karsinaa innokkaasti siivotessani onnistuin totta kai heittämään Masin juomaämpäriin aimo annoksen turvetta. Kaadoin sitten sen pienen lirun, mitä yön jälkeen oli jäljellä, ulos. Mutta turvetta jäi edelleen ämpärin reunoille... Tietenkin fiksuna (....) keksisin, että laitampas sinne lunta, ja se sulaa sillä aikaa, kun haen lisää vettä pesupaikalta.

Seuraavaksi hain vedet:

Laitan yleensä puolet kuumaa ja puolet kylmää vettä, kun se on ainut lämmönsäätely. Meijän omasta satulahuoneesta pystyy säätämään lämpöä onneksi, mutta se ei oo nyt tietenkään toiminassa.



Joskus, kun pesupaikalla on tungosta, niin Masi joutuu pärjäämään kylmällä vedellä.

Huomasin kanssa, että mun mahtava lumen kanssa puhdistusidea ei ollu toiminut... Ja suurimmaks hommaks muotoutui lumen kopistelu pois kupista, voi ei! Ja loppujen lopuksi jouduin kuitenkin käyttämään hakemaani vettä astian huuhteluun. Vettä kuitenkin riitti ihan hyvin.

                                         

Kävin tarkistamassa mahd. maneesivaraukset, ei ollut mitään.

Sitten Masin harjauksen (lue: rapsutuksen) vuoro!

Masi tykkää nykyään aivan huikeen paljon, kun kumisualla käy huolellisesti läpi jokapaikan :) Jo ennen harjauksen alottamista Masi alkaa venyttelemään ja kurkottelemaan, ja heti kun kumisuka koskettaa karvaa, niin alkaa ylähuuli venymään! Se on tosi kiva, että oikeesti voi olla varma että Masi osaa rentoutua ja tykkää kosketuksesta! :)

Masi on aivan supersuloinen, kun hän aina osoittaa kohdan turvallaan, mistä tarvis rapsuttaa. Heppa ei enää edes vaivaudu rapsuttamaan siitä itse. Jos hienovaraista viittausta ei huomio, niin Masi osottaa niin monta kertaa, että viesti menee perille, joskus on muutaman kerran turhautuneen olosesti tökännytkin, kun en oo huomioinut. Kyllä siihen voi luottaa, että privaterapsuttaja hoitaa syyhyävät kohdat! ;)

Videosta napattu kuva :) Masi rapsuttelemassa seinää. 

Supsittelen Magic Brushia jokaiselle hevosia hoitavalle ihmiselle! Äärimmäisen edullinen ostaa, ja erittäin kätevä kaikessa yksinkertaisuudessaan :) Poistaa pölyn, irtoavat karvat hevosesta, syväpuhdistaa likaa iholta asti, ja poistaa helposti varusteisiin tai omiin vaatteisiin tarttuneet karvat!
Siinä kunnon myyntipuhe, suosittelen.

Masi parka joutui vähän aikaa sitten parturiin, ja siistin vielä harjaa, joka on omasta mielestäni aika kauhea... Toivottavasti se kasvaisi nopeasti tosta, eikä näyttäis kauaa tollaselta liian lyhyeltä ja suoralta :D

    Puhdistin kaviot ja tarkistin kaviopaisejalan tilanteen. Se oli ensimmäistä kertaa hieman lämmin ja turvoksissa. Laitoin mielenrauhan vuoksi hieman Arnikaa siihen, vaikka todellinen syy löytyykin kaviosta...                                                                                                                                      

Kävelylle, mars!

Joku on varmaankin jo ehtinyt ihmetellä otsikkoa, ja tässä tulee sen selitys...

Tarkotus oli siis mennä maneesiin kävelemään, mutta koska siellä oli ainakin kolme ratsukkoa, ja yksi hevonen kävi hieman kuumana, päätin jäädä pihalle kävelemään. Ensinäkin en halunnut aiheuttaa lisää hämmennystä maneesiin, ja toiseksi en halunnut muiden hevosten mahdollisien riehumisien ja takuuvarmojen laukkaamisten villitsevän Masia entisestään.

Koska nyt on plussakelit, niin tilsaa kertyy missä vaan. Päätin siis jäädä kävelemään tallin ja maneesin välistä lyhyttä pätkää eestaas. Matka koostui aina tietystä kaavasta:
Hepan sai melkein raahata maneesin luo, matkalla tapahtui useita pysähdyksiä, ja heppa liukui helposti seläntaakse... Muutamia äksyilypomppujakin ilmeni. Maneesille päästyämme, Masi kääntyi hätäisesti ympäri ja ryntäsi muutaman metrin matkan, kun olin saanut hepan kiskottua takaisin vierelle, se alkaa puskemaan kohti, tai kiilaa pikkuhiljaa lumihankeen, jos tässä kohtaa alkoi komentamaan, niin pomput oli taatut (en tietenkään pelännyt komentaa, pomppikoon jos haluaa). Tai sitten heppa vaan heitti vauhdilla ympäri ja jäi tuijottamaan maneesiin päin puhkuen ja puhaltaen paniikinsekaisesti... Tälläistä pomppivaa, arvaamatonta ja johtajanpaikan kaappausta yrittävää kengurua, dinosaurusta, elukkaa, idioottia ömm... hevosta... oli erittäin mukava taluttaa, kuten varmaan arvaattekin. Hetken sinnittelin Masin kanssa, mutta pian palasin talliin hoitamaan kaiken loppuun.


Tallissa hoidin ja tarkistin vielä haavajalankin. Ja päädyin muutamille tyypeille juteltuani jättää sen ilman pinteliä.








Tässä viimeiseksi vielä kuva valmiista töppösestä!

Erittäin hyvää yötä kaikille <3

Tossuja, pinteleitä ja heiluvia kavioita...

Noniin! Motivaatio tulla taas blogiin kirjoittelemaan on ollut huikea. Mulla ei ees oo ollut mitenkään tavallista enemmän kiireitä, mutta ei oo vaan yhtään huvittanut tulla kertomaan vaan lisää huonoja uutisia.

Elikkä Masi alkoi tässä kaksi viikkoa sitten ontumaan, juu erittäin huikeeta siihen nähden, että ratsastus oli mennyt tosi hyvin ennen sitä. Sitten vielä viikko sitten lauantaina oltiin kävelyllä iskän ja Masin kanssa pellolla, ja Masi oli jo niin riehaantunut ylimääräisestä energiasta, että pomppiessaan aiheutti takajalkaansa kunnon kokoisen haavan. Siinä sitten oli kaksi jalkaa hoidettavana, eikä voinut muuta kun kävellä tietenkään.

Saatin kyllä myös hienoja kuvia tolla peltoreissulla, kun Masi loukkasi, niitä tulee varmaan postauksen loppuun :)

Masi tietenkin energisenä hevosena jo normaalissa liikutuksessa ei kauheasti tykännyt sairasloman edetessä... Nyt kun ei saa juosta, niin ei hepalta saa millään energiaa pois. Pikkuhiljaa Masi lähti muuttumaan koko ajan vaan ärsyttävämmäksi taluttaa, ja lopulta ei enää hetken rauhaa saanut, kun oli melkeen taukoamatta hampaat kiinni kädessä :/

Nyt kuitenkin asiat on paremmin! Etujalan ontumiseen löytyi syy, kaviopaise, joka toivottavasti on nyt hoidossa, ja takajalan haavaa hoidetaan parhaamme mukaan. Harmittaa vaan haavan kohdalla, kun otin pintelin ehkä muutama päivä liian aikaisin pois yöksi, ja nyt sinne on mahdollisesti jotai pöpöjä päässyt, koska oli turvonnut ja kerännyt lämpöä. Nyt jalan tilanne kuitenkin parantunut eilisestä :)

Nyt Masin käytös on huomattavasti mukavampaa taluttaessa, totta kai jatkuva näykkiminen johtui kovasta kivusta. Pomppiminen ei oo kyllä vähentynyt tippaakaan. Odotan innolla sitä päivää, kun Masi pääsee juoksemaan taas, ei hänelläkään kivaa ole, kun joutuu seisomaan, ei se ole hevosille luontaista.

Tänään, kun oltiin kävelemässä kentällä, Masi oli aivan innoissaan (ollaan normaalisti menty maneesissa, kun heppa siellä rauhallisempi) ja pomppasi kolme kertaa kunnolla pystyyn, niin että etujalat viuhui jossai naaman korkeudella. Masi teki onneksi sen etäisyyden päässä joka kerta, ei tullut missään vaiheessa oloa että olisin vaarassa. Ei silti kivaa tommonen pomppiminen, mutta ei se kyllä ponin vika ole. Nyt koitetaankin hoitaa nopeesti jalat kuntoon, että heppa pääsis vähän juoksemaan, ja hyvällä tuurilla pääsisin jopa ratsastelemaan säännöllisesti! :)

Eipä muuta tähän hätään!

Hyvää yötä kaikille :)

Ratsastamaan!

Olin päättäny, et tänään ratsastaisin Masilla ja sitten juoksuttaisin, joko ennen tai jälkeen. Olin sitten ihan jännittynyt ku menin tallille, ja harjasin Masia melkeen tunnin ennen ku sain mitään aikaseks. Päätin jo ku lähdin tallista, et jos tuntuu etten mahdollisesti tänään kestä sitä, jos huomaan, että Masi onkin tosi kökkö, niin mun ei tarvi ollenkaan nousta selkään.

Otetaan nyt tän kaiken kanssa ihan rauhallisesti. Niin Masin, kun myös mun itseni kannalta. Me edetään jokaisen asian kanssa tosi hitaasti ja varmistan, ettei kummallekaan jää mistään paha mieli! Aijotaan pitää nyt maastatyöskentely tosi tärkeenä osana arkea koko Masin loppuelämän ja aijon sitä kaikille hehkuttaa ihan tylsistymiseen saakka! Kannattaa viettää hevosen kanssa mahdollisimman paljon aikaa, rapsutella ja harjailla ihan rauhassa ja tehdä maastakäsin erilaisia taivutuksia, venytyksiä ja kiemuroita. Mä olen tehnyt sitä tehokkaasti alle viikon ja huomaan aivan selvän eron jo mun hevosessa! Masi on paljon rennompi, ja rauhallisempi nykyään, ja hänen kanssaan on suunnattoman mukava tehdä harjoituksia :)

Nousin heti selkään, kun pääsin maneesiin. Lähdettiin kävelemään koko uraa pitkin. Maneesissa oli kaks muuta hevosta meidän lisäksi. Odottelin siinä että he lähtevät ja sillä ajalla taivuttelin Masia pitkillä ohjilla pääosin  pohkeiden avulla, tietenkin käytin ohjaakin hieman tukemassa. Masi suoriutui tosi hyvin ja reagoi uskomattoman pieneen apuun. Eikä poni edes huiskassut kertaakaan hännällään harjoituksia tehdessämme.

Kun muut hevoset lähti, ja saatiin maneesi kokonaan omaan käyttöön, alotin ravaamisen. Odotin siis yksinäisyyttä, koska Masin reaktiosta ei ollut mitään tietoa, kun edellisestä ratsastuksesta on varmaan ainakin viisi viikkoa aikaa. Enkä myöskään nauti erityisesti yleisöstä tässä vaiheessa kuntoutusta :)

Barbados 2013- 2014 <3

Annoin pohkeita ja pyysin ravia, Masi huiskas hännällään, otti pari askelta niskaansa nakellen ja lähti ravaamaan ilman mitään lisätoimenpiteitä. Siinä se! Ei pysähdystä, ei pukitusta, ei minkäänlaista paniikkia. Jes!!!! Sama reaktio toistui nelisen kertaa, mutta missään vaiheessa Masi ei koittanut pysähtyä tai pukittaa, kulki vaan vinossa niskaansa nakellen, mutta kulki ravia eteenpäin :) Sitten kaikki loppui ja hevoseni oli täysin normaali. MAHTAVAA! Kerrassaan huippua :) Ravasin hetken ja tein muutaman ympyrän. Pidin tosi pitkät ohjat ja olin Masille kiltti ja tosi köykänen selässä. Meille on erittäin suuri edistysaskel mukava, tasaista tahtia kulkeva ravi. Pahin virhe, minkä voisin nyt tehdä, olisi hevosen liika painostus ja stressin aiheuttaminen ja ratsastuksen tuuppaaminen. Enkä aijo tehdä niin. Etenen mielummin kymmenen kertaa tarpeellista hitaammin, voimme ihmetellä minun puolestani peltiämpäriä vaikka kymmenen päivää ohi kulkiessamme, mutta en aijo saattaa Masia paniikkiin. Saatan niin vahingossa tehdä, mutta vältän sitä viimeiseen asti!

Juoksutin Masin vielä, sitten käveltiin talliin ja harjasin vielä hetken :) Tässä vaiheessa kello oli jo lähes puoli kymmenen...

Oikeen hyvää torstai-iltaa kaikille, huomenna viimeinen koulu-/työpäivä ennen viikonloppua!
Eihän tämä eka viikko ollutkaan niin paha? :) Minulle on ainakin tapahtunut valtavasti hyvää, ei niinkään koulussa, mutta silti :-3

Uusi alku...

Uusi alku- otsikko kuvaa sekä blogin uutta alkua ja minun ja Masin uutta alkua. Koitetaan nyt rakentaa enemmän rutiineja ja panostetaan enemmän maastakäsin työskentelyyn, sekä monipuolisempaan liikkumiseen.

Ajattelin siis taas aloittaa blogin kirjoittamisen hieman useammin :) Koitan n. kerran viikossa tulla kertomaan kuulumisia, en missään nimessä joka päivä.

Muutenkin tavoitteeni on nyt viettää enemmän aikaa Masin kanssa, ja tehdä paljon erilaisia tehtäviä, harrastaa kaikinpuolin monipuolisemmin. Kyllä se on totta, että kun hevonen sairastuu kunnolla, alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, mitä kaikkea muuta voi hevosen kanssa tehdä, kuin vaan ratsastaa. Pelkästään jo sen lisäksi, että hevosen kanssa maastakäsin puuhailu on ehdottoman hauskaa, se on etenkin Masille välttämätöntä varmaan hänen koko elämänsä ajan. Nyt otankin tavoitteeksi, että Masi pystyisi elämään hyvin rentoa elämää, vaikka treenaisimmekin ihan täydellä teholla.

Toivon erittäin kovasti, että Masi tulisi pian kuntoon, että pääsisimme taas treenaamaan ja ihan hänen itsensä vuoksi. Ei varmasti ole mukavaa, kun mahaa sattuu päivästä toiseen. Tämä sairastuminen on kuitenkin ollut myös erittäin opettavainen, ja saanut vielä syvemmin tajuamaan, mikä hevosharrastuksessa on oikeasti keskeistä. Ei hienot varusteet, tai korkeat esteet, vaan hevosen kanssa vietetty aika ja luottamus, jota yhteinen aika synnyttää.

Näihin tunnelmiin!
En takaa mitään blogin osalta, mutta koitan parhaani kirjoitella viikoittain :) Ja sitten jos joku päivä olen oikein tylsistynyt ja virun kotona, saatan jopa alkaa väsäämään jotain videota...

Hyvää uutta vuotta 2014, ja ihania hetkiä hevosten kanssa :)

Ps. pahoittelen kuvien laatua :D