Muussa yhteydessä Masi on jo tajunnut "seis" sanan merkityksen. Jos vaikka jätän hänet hetkeksi kentälle yksin (esimerkiksi menen hakemaan raippaa) ja sanon "seis" heppa pysyy kuuliaisesti paikallaan. Jos vaan lähden enkä sano mitään takaisin tullessani Masi on jossain syömässä.
Luoksetulo harjoitusten jälkeen hypytin hieman Masia, koska kentällä oli vesieste. Se oli pelottava eikä siitä pelosta päästy yli eikä ympäri. Pari kertaa Masi hyppäsi sen, mutta jännitys ei hellittänyt... En viitsinyt muutenkaan hypytellä niin paljoa että Masi olisi siihen tottunut. Ollaan kuitenkin hypitty isoja esteitä jo kaksi kertaa tällä viikolla, ja siitä ei tosiaankaan jää tapa. Mielestäni se on liikaa, mutta Venlan kanssa jäätiin korjailemaan mun este ongelmia ja sitten vaan aika kului ja esteet korottui. Masilla onkin seuraava viikko kokonaan vapaata hypyistä :) Mielestäni kohtuu hyppelyä on kerran viikossa isoja (80->) ja kerran pieniä esteitä ja/tai puomeja.
Pomppujen jälkeen aloitin lötköpötköön totuttamisen! Ensin annoin Masin haistella sitä. Puhina oli aika kova, mutta lopulta heppa rauhoittui sen verran että viitsin siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Laitoin Masin liinaan kiinni ja menin liinan mitan päähän. Heiluttelin lötköpötköä ilmassa. Ei mitään reaktioita. Pari askelta lähemmäs, sitten heiluttelin taas lötkistä. Ei reaktioa. Lopulta olin noin 2 metrin päässä hevosesta, sitä lähemmäs ei saanut mennä. Sitten olit liian lähellä. Astuin aina askeleen eteenpäin ja niin nopeasti takaisin ettei Masi ehtinyt sanoa mitään. Pian pystyin jo seisomaan askeleen lähempänä. Tätä jatkettiin, kunnes olin käden mitan päässä hepasta. Sitten annoin taas haistella lötkistä ja silittelin samalla. Turvan yli (ryntäitä kohti) ei saanut kuitenkaan kapistusta laittaa, sitten oltiin taas epämukavuus alueella. Siedätin Masia noin puolisen tuntia, eikä urakasta tullut vieläkään valmista. Pääsin ajoittain jopa koskemaan lötköpötkön kanssa Masin kylkeä, mutta heti kun herra tajusi että se oli se pelottava sininen kapistus niin lähdettiin vauhdilla pakoon. Huomenna jatketaan taas tätä, ettei mene mielenkiinto kummankaan osalta :)
 |
| Super vanha kuva :) |
Laitoin varusteet kentällä päälle satula meni kivasti ja suojat oli valmiina jaloissa. Suitsien kanssa mentiinkin reilusti takapakkia ja kuten edellisessä postauksessa mainitsin, olen vielä valmis kokoamaan suitsia päähän jos ne nyt ei suju. Virheeni oli laittaa suitset kentällä. Liikaa tilaa, liikaa ärsykkeitä, liikaa meteliä, liikaa ruokaa... Sain kyllä suitset päähän, mutta otin ne heti pois. Mä en haluu et Masille jää taas semmonen kuva suitsista että luimimalla ja nostamalla päätä niistä pääsee eroon. Sitten vaan kokosin ne taas päähän ja Masi oli ihan rauhallinen :) Kokoan suitsia Masin päähän vaikka hänen loppuelämän, mutta en halua tapella päivästä toiseen. Lopulta päivät muuttuu viikoiksi, viikot kuukausiksi, kuukaudet vuosiksi ja koko meidän yhteinen aika on pelkkää tappelua erilaisten asioiden kanssa. Masin koko luonne muuttui kun aloitin suitsien kokoamisen. Heppa alkoi nauttimaan enemmän ihmisen läsnäolosta, kosketuksesta... Viihtyi kokoajan vaan paremmin ihmisen seurassa... Nyt on jotenkin taas synttynyt vanhoja ongelmia palamaan ihan yllättäin. Pukittelu, mielenosoitus, vastaanvääntäminen. Mahtaakohan Masilla olla nyt joku paikka kipeä? Empä usko. Kaikkien näiden ongelmien ydin on laukkaaminen. Ei olla nyt maastoiltu kauheasti ja se varmaan auttaisi näihin kaikkiin ongelmiin... Aijai Pinja! Älä jumitu kentään kiinni!
Lähdettiin tänäänkin pellolle käppäilemään. Laulelin matkalla ja se sujui tosi hyvin. Jos mukaan ei lueta loppupään stoppailuja. Kaksi askelta, seis, kauhea maanittelu, kaksi akelta, seis...
Lopulta päästiin kuin päästiinkin pellolle asti ja aloitettiin ravaileminen. Tehtiin taas siirtymisiä ja hidastettua ravia. Se meni uskomattoman hyvin! Oon huomannu myös että kun oon menny tosi paljon ilman satulaa ja harjotus ravii, niin oon oppinut joustamaan paremmin lantiosta, jolloin kädet ja jalat on hiljaa, mutta lantio joustaa ;D Erittäin hyvä!
Tänään laukattiin ensin vasenta laukkaa. Se nousi mutta ei pysynyt yllä. Sitten tulikin pari väärää laukkaa. Siihen otiin vaan käynnin. Laitoin hepan kulkemaan oikein ja nostin käynnistä, vasen laukka nousi mutta tippui nopeasti raviin. Sen jälkeen saatiin tosi hyvä nosto ravista ja pystyttiin laukkaamaan tasan niin kauan kun mä halusin. Laukka pyöri kivasti, pientä fuskausta ilmeni kulmissa, mutta muuten erittäin hyvä! Mahtavaa Masi (;
Oikeaa laukkaa laukatessa Masi halusi aina stopata yhteen kulmaan ja jouduin tekemään kaikkeni että sain heposen siitä yli... Huhhuh! Vähän lensi tänäänkin takakaviot mieltä osoittaessa, mutta ei se muo haittaa. Pyrin vaan pitämään laukan yllä pukeista välittämättä, ettei Masi vaan huomaa sitä kannattavaksi! Muuten oikea laukka oli aika hyvälaatuista... Kun sain pari kertaa Masin ilman pukkeja ja pyörivällä laukalla koko kierroksen ympäri oli pienen kaahailun aika :)
Masi ei lähiaikoina ole kauhean kiinnostunut ollut laukkaamisesta ja meidän "kaahailukin" on erittöin hidastempoista. Tänäänkin se oli sitä aluksi, jos erehdyit antamaan pohjetta niin sieltä tuli pukkia ihan kunnolla! Kerran jopa annoin vähän laukkaa ja Masi latasi niin kovan pukin että multa lähti kummatkin jalustimet jalasta, mutta tippuminen ei ollut onneksi lähellä :') Kuitenkin parin spurtin jälkeen Masi sai taas ideasta kiinni ja innostuikin vähäsen. Pian oltiin taas siinä tilanteessa että muo pelotti ihan kunnolla kurveissa, mutta hillitsin itteni enkä pidätellyt Masia :) Me mentiin tänään aika lujaa, mutta sitä turbovaihdetta ei kuitenkaan löytynyt vielä. Ei ihan vielä päästy siihen pisteeseen että mennään niin lujaa kun ikinä kavioista lähtee. Maastoilu tekisi hyvää... Huomenna maastoon! Takuu varmasti :D
Tallissa hoitelin Masin normaaliin tapaan ja annoin rehut (:
Hyvää yötä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti