Ankea otsikko. Älkää huoliko, ei se ihan noin vakavaa ollut :))
Tulin tallille tänään ehkä kuuden tai puolseittemän aikoihin ja rauhassa siivosin karsinan. Masin sisälle haussa oli vähän ongelmia-tai ei oikeastaan siinä, vaan portin avaamisessa. Heppojen (Iisa, Masi, Pipsa) tarhan edusta on aivan jäässä. Siinä oikeasti kaatuu ellei pidä jostain kiinni (puusta siis :D) Ja tänään sitten iloisesti lampsin Masia hakemaan ja portista ulos tullessani meinasin kaatua heti alkuun... Mulla oli tietenkin portti kädessä vielä ja Iisa oli aika uhkaavan näkösesti tulossa ulos tarhasta. Liukastelin sitten nopeasti laittamaan portin paikoilleen :D Onneksi Iisa on kiltti hevonen joka kunnioittaa ihmistä tosi kivasti :) Selvittiin siis tästä ilman turhia kommelluksia.
Päätin lähteä kentälle ratsastelemaan ja vaatetoppaukset oli myös sen mukaiset :) Ketntälle oli aurattu reunoille urat, joita pitkin oli tosi hyvä ratsastaa. Verryttelin hyvät alkukäynnit Masille ja sitten lähdin käynnissä asettelemaan kumpaankin suuntaan. Aluksi Masi ei oikeen tajunnut, mutta sai nopeesti ideasta kiinni. Onnistuttiin myös ravissa ja taidettiinkin mennä käyntiä ja ravia puolisen tuntia :) Masi oli tosi kuunteleva ja erittäin mukava<3
Laukkaaman lähtiessämme tunsi aivan selvästi että nyt mennään ja päätinkin, että saa laukata vaudikkaasti, mutta heti jos tuntuu, että homma lähtee lapasesta pysäytän Masin heti. Tää toimi tosi hyvin muutaman kierroksen, mutta ikävä kyllä, Masi on hyvä yllättäjä. Vaikka olin kokoajan hereillä, ohjat tuntumalla ja kantapäätpainettuina alas, silti Masi pääsi kerran lähtemään ihan kunnolla. En tiedä säikähtikö heppa vai esittikö vaan, kyllä se aidolta ainakin tuntui, koska kiihdytys tapahtui maksimi nopeasti.
Myös hidastus oli maksiminopea, eli erittäin liiraava ja kompuroiva äkkipysähdys. Siinä kohtaa sitten mun tasapaino petti ja ennenkuin huomasinkaan olin maassa ja Masi ravaili portista ulos. Kyllä! Olin sen verran fiksu, että tajusin laittaa portit kiinni, tottakai! Mä oon ihan kunnossa ei tullut mitään, tunsin sen heti kun tipuin. Ei sattunut.
Liukastelin Masin perään ja olin vähän hermostunut. Mihin se polle on mennyt? Onneksi vaan tallin ovelle, josta Sanna hänet nappasi kiinni. Käytiin sisällä pyörähtämässä ja löydettiin Sannan kanssa Masin vasemmasta etusesta hokin polkema, joka vuosi aika ilkeästi verta. Huuhdeltiin se vedellä.
Masi tärisi jännityksestä edelleen ja oli muutenkin ihan tohkeissaan, joten lähdin ulos kävelemään ja odottelemaan Piiaa. Masi ei onneksi oireillut mitenkään jalkaansa, vaan oli edelleen energinen ja leikkisä itsensä. Käytti jalkaansakin täydellisesti. Piia hoiti Masin jalan kuntoon ja neuvoi huomenna katsomaan töppöstä uudestaan :)
Kiitos Piia! :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti