Tossuja, pinteleitä ja heiluvia kavioita...

Noniin! Motivaatio tulla taas blogiin kirjoittelemaan on ollut huikea. Mulla ei ees oo ollut mitenkään tavallista enemmän kiireitä, mutta ei oo vaan yhtään huvittanut tulla kertomaan vaan lisää huonoja uutisia.

Elikkä Masi alkoi tässä kaksi viikkoa sitten ontumaan, juu erittäin huikeeta siihen nähden, että ratsastus oli mennyt tosi hyvin ennen sitä. Sitten vielä viikko sitten lauantaina oltiin kävelyllä iskän ja Masin kanssa pellolla, ja Masi oli jo niin riehaantunut ylimääräisestä energiasta, että pomppiessaan aiheutti takajalkaansa kunnon kokoisen haavan. Siinä sitten oli kaksi jalkaa hoidettavana, eikä voinut muuta kun kävellä tietenkään.

Saatin kyllä myös hienoja kuvia tolla peltoreissulla, kun Masi loukkasi, niitä tulee varmaan postauksen loppuun :)

Masi tietenkin energisenä hevosena jo normaalissa liikutuksessa ei kauheasti tykännyt sairasloman edetessä... Nyt kun ei saa juosta, niin ei hepalta saa millään energiaa pois. Pikkuhiljaa Masi lähti muuttumaan koko ajan vaan ärsyttävämmäksi taluttaa, ja lopulta ei enää hetken rauhaa saanut, kun oli melkeen taukoamatta hampaat kiinni kädessä :/

Nyt kuitenkin asiat on paremmin! Etujalan ontumiseen löytyi syy, kaviopaise, joka toivottavasti on nyt hoidossa, ja takajalan haavaa hoidetaan parhaamme mukaan. Harmittaa vaan haavan kohdalla, kun otin pintelin ehkä muutama päivä liian aikaisin pois yöksi, ja nyt sinne on mahdollisesti jotai pöpöjä päässyt, koska oli turvonnut ja kerännyt lämpöä. Nyt jalan tilanne kuitenkin parantunut eilisestä :)

Nyt Masin käytös on huomattavasti mukavampaa taluttaessa, totta kai jatkuva näykkiminen johtui kovasta kivusta. Pomppiminen ei oo kyllä vähentynyt tippaakaan. Odotan innolla sitä päivää, kun Masi pääsee juoksemaan taas, ei hänelläkään kivaa ole, kun joutuu seisomaan, ei se ole hevosille luontaista.

Tänään, kun oltiin kävelemässä kentällä, Masi oli aivan innoissaan (ollaan normaalisti menty maneesissa, kun heppa siellä rauhallisempi) ja pomppasi kolme kertaa kunnolla pystyyn, niin että etujalat viuhui jossai naaman korkeudella. Masi teki onneksi sen etäisyyden päässä joka kerta, ei tullut missään vaiheessa oloa että olisin vaarassa. Ei silti kivaa tommonen pomppiminen, mutta ei se kyllä ponin vika ole. Nyt koitetaankin hoitaa nopeesti jalat kuntoon, että heppa pääsis vähän juoksemaan, ja hyvällä tuurilla pääsisin jopa ratsastelemaan säännöllisesti! :)

Eipä muuta tähän hätään!

Hyvää yötä kaikille :)