Hieman ratsastusta ja polttavaa odotusta.

Kun keskiviikkona saapusin tallille niin ajattelin eka vaan mennä maneesin vielä kävelemään, kun ei mulla ollut mitään hyviä ratsastushousujakaan. Olin kiireessä kotoota lähtiessäni vetänyt vaan toppahousut jalkaan farkkujen päälle, ja kun luvassa olis ilman satulaa ratsastusta, niin ei huvittaisi ratsastaa liukkailla toppahousuilla yhtään enempää, kuin mun koulufarkuillakaan...

Minna pyysi mua ja Masia hänen ja Mymmen seuraksi kävelemään, ja oltiinkin eka menossa ihan maasta taluttamaan. Sitten kuitenkin tajuttiin, ettei taidetakkaan jaksaa ite kävellä... (laiskimukset), joten pistettiin hepoille kamat päälle ja lähdettiin ratsastamaan, kummatkin ilman satulaa!

Kun nousin tallin pihalla selkään, niin pomppasin niin innokkaasti jakkaran päältä, että heilahdin kertaheitolla yli! Siinä sitten naureskeltiin Minnan kanssa, oli muuten eka kerta muistaakseni, kun mulle käy näin...

Kuva on GoProlla kuvatusta videosta napattu... en tajunnut, kuinka laajaa kuvaa se kuvaakaan, ja kuulokkeen nauha änki kuvaan mukaan. Sormeni ja kuulokkeet eivät siis ole linssin päällä vaan kameran toisella puolella... No, ehkä opin tätäkin kameraa joskus käyttämään.

Kuten kuvasta näkyy, mentiin ensin kiertämään kenttää, tarkoitus oli olla siellä koko aika, mutta koska keskiviikon porkkanarekka tuli tallin eteen heilumaan, päätimme siirtyä maneesiin turvaan.

Mä laskeuduin alas Masin selästä avaamaan maneesin ovea, ja täytyy sanoa, ettei toinen selkään nousu ollu kauheesti tyylikkäämpi, kuin ensimmäinenkään... Jotenkin luikertelin itteni sinne selkään, ja toivoin ettei Masi heitä mua selästään venkuilujen johdosta.

No pistettäköön tämä toppahousujen piikkiin!

Muutama kuva maneesista.

Käveltiin suurin osa ajasta Masin kanssa keskipitkillä ohjilla, hieman sisälle asettaen. Eli tarkotus oli vaan liikkua oikein päin. Muutama pätkä otettiin hieman lyhyemmilläkin ohjilla käyntiä. Päätin sitten koittaa hieman  ravia myös. Sinänsä hieman hätäinen päätös, mutta osouttautui loppujen lopuksi ihan hyväksi ratkaisuksi.

Päästiin puoli kierrosta ihan nätisti ravaamaan, sitten Masi sai sen pukkikohtauksen, mikä oli odotettavissa heti, kun ottaa ohjat käteen. Toppahousujen (kröhöm) syystä muksahdin maahan pukkin johdosta... ei hyvä, ei ollenkaan.

Otin sitten toppahousut farkkujen päältä pois, ja heti sujui selkäänkin nousu hienommin! Sitten saatiin tosi hienoa ravia, Masi asettui oikein, pysyi suhteellisen hyvin muodossa, otti ihan reippaita askelia, ja mikä parhainta, oli rentona koko ajan! Kun lopetettiin, Masi päästi tyytyväinen pörähdyksen, eli toivottavasti treenaaminen ei enää satu mihinkään.

Käveltiin vielä hepat viileiksi ja lähdettiin talliin.

Torstaina kävelin intervallityylisesti koottuna 1 sivun, ja pitkillä ohjilla 2 ja uudestaan sama. Tää harjotus meni tosi hyvin ja tein sitä neljä kierrosta kumpaankin suuntaan. Sitten otin ihan pikkusen ravia loppuun, ja ravi meni hyvin, ei yhtään pukkia, ei yhtään korvien luimistusta, hännänheilautusta tai muuta vastaavaa! Hetki meni, ennen kuin sain Masin kunnolla taipumaan.

Sitten tänään, perjantaina käveltiin vaan kentän ympäri muutaman kerran maastakäsin. Masi pomppi jonkun verran, mutta muuten käveli ihan mukavasti :)

Tässä alhaalla vielä mun suunnittelema intervallitreenien tavoitteet kahdelle viikolle:
Tämä on erittäin rauhallisesti etenevä, ja toivon, että joudun muuttamaan sitä vain positiivisen edistymisen takia.

Ja pakko tänne loppuun vielä itkeä, että sinne meni Suomen unelmat jääkiekon olympiakullasta jälleen kerran!

Ps. Polttavaa odotusta otsikossa meinaa huomista! Ja mitä huomenna tapahtuu?
Silloin on tietenkin Armin Only Intense- keikka Helsingissä, jota oon odottanut monen monta kuukautta!
Aivan mahtava fiilis nyt kaiken muun osalta, paitsi jääkiekon!